Aito kaksikielinen kasvuympäristö

(puheenvuoroni, joka julkaistiin Pohjalaisessa 22.12.2014)

Vöyriläiset Petterinmäen koululaiset ovat rohkeita tekemällä kaksikielisyydestä arkipäivää peruskoulussa (Pohjalainen 18.12.) Samalla lehdessä pohditaan, voisiko kaksikielinen perusopetus tuoda paljon kaivattuja säästöjä kunnille.

Olisikin mielenkiintoista selvittää, millaisia säästöjä kaksikielinen koulutus voisi tuoda kunnille esimerkiksi tilojen ja opettajakustannusten kautta. Toisaalta, opetus on yksi yhteiskuntamme peruspilareita ja voidaan kysyä, kuinka paljon tuijotetaan säästöjä ja kuinka paljon sitä hyötyä, joka saavutetaan.

Säästöjäkin enemmän nimittäin arvostan muita arvoja, joita aito kaksikielinen kasvuympäristö voisi tuoda tullessaan. Lapset oppisivat kielet osin jo leikin varjolla. Pihoilla ja päivähoidossa. Lapset pääsisivät lähikouluun ja naapuruston lapset tutustuisivat toisiinsa. Koulumatkat pimeillä teillä vähenisivät ja koulukyydin tarve saattaisi vähentyä.

Itse vastustan pienien kyläkoulujen sulkemista, sillä nämä koulut ovat turvallinen ja läheinen kasvuympäristö pienille koululaisille. Ketään ei jätetä yksin, kaikille löytyy kaveri. Koulun ja kodin yhteistyö on läheistä. Isoon kouluun ehtii myöhemminkin. Olen kiitollinen, että suomenkielisestä esikoululaisestani kasvoi kaksikielinen teini Tölby-Vikby – koulun ansiosta.

Minulle aito kaksikielisyys merkitsee ihmisten kaksikielisyyttä, ei kunnan tai valtion. Kunnan kaksikielisyys on usein johtanut yhdistymisen sijaan erotteluun, josta hyvänä esimerkkinä ovat kielipuolueet. Tällaista ei tarvittaisi, mikäli erottelua ei tapahtuisi.

Oma kaksikielisyyteni alkoi, kun opiskeluaikoinani muutin Vaasaan. Olin lukenut normaalit ruotsin kielen opinnot hyvin arvosanoin, mutta puhuminen tuotti tuskaa. Kirjoittane kieliopillisesti oikeat lauseet kyllä muodostuivat. Puhumaan opin Vaasan Hubertuksella, kun jatkoin ratsastusharrastustani. Kaikki opettajien ohjeet tulivat kahdella kielellä: vähän pehmeämpi käsi – lite mjukare hand, ta tyglar – ottakaa ohjat, koko rata leikkaa – snet igenom. Opettaja ei kysynyt, olinko suomen- vai ruotsinkielinen, opetus oli kaksikielistä.

Oppilaitosten lisäksi aito kaksikielinen kasvuympäristö näyttäytyy siis erilaisissa harrastuksissa ja vapaa-ajan toiminnassa. Jo nyt useat seurat ja joukkueet ovat kaksikielisiä. Mitä useampi seuran johdossa oleva aikuinen on kaksikielinen, sitä todennäköisemmin seura pystyy olemaan avoin kaksikielisille harrastajille. Uskon kaksikielisyyden johtavan myös aitoon monikielisyyden arvostamiseen, joka on nykypäivää suuressa osassa Suomea ja Eurooppaa.

Aitoa kaksikielistä kasvuympäristöä voi rakentaa paitsi kokonaan kaksikielisellä opetuksella, myös yhdistämällä suomen- ja ruotsinkieliset koulut saman katon alle, kuten Vaasassa toimiva Campus Lykeion. Myös Vaasan yliopistossa olemme järjestäneet opintojaksoja yhteistyössä Uumajan Muotoilukorkeakoulun ja Svenska Handelshögskolanin kanssa ja näin olemme tarjonneet opiskelijoille mahdollisuutta harjaannuttaa ruotsin kielen taitoa arjessa. Näin saavutetaan joitain kaksikielisyyteen liittyviä hyötyjä, mutta vaarana tietenkin on, että hallinnon kulut pysyvät erillisinä ja säästöjen sijaan saammekin kustannuksia aikaiseksi.

Kaksikielisyyden hyötyjä on tunnustettu jo vuosia. Se on niin kulttuurillinen, sosiaalinen kuin yksilöllinenkin taito ja rikkaus. Onkin hienoa, että nykypäivänä keinotekoiset raja-aidat suomen- ja ruotsinkielisten välillä ovat monella tapaa kaatuneet. Silti tekemistä edelleen riittää. Vaasan talousalueella, jossa osaamisen kehittäminen on muutoinkin ydinasioita, olisikin vain luontevaa ottaa askel kohti aitoa kaksikielistä kasvuympäristöä.