Olen kärsinyt selkäkivusta ja vuosia. Istuminen tappaa eikä väitöskirjan tekeminen parantanut tilannettani.
Yksityisellä lääkärilläkin tuli käytyä useasti. Kerran magneettikuvaa ehdotettiin, mutta koska kunnalliseen jono olisi ollut kaksi kuukautta, niin lääkäri arveli, ettei kannata laittaa jonoon.
Pari vuotta myöhemmin, nyt syyskuussa, menin taas lääkäriin. Syön kipulääkkeitä jatkuvasti enkä enää jaksa kipua. Koko kesänä en ole istunut harjoitusravissa kuin kilpailuissa enkä voisi kuvitellakaan meneväni kevyttä ravia.
Yksityinen lääkäri ehdotti oman yrityksensä magneettikuvaa. Kunnalliseen ei kannata laittaa jonoon, koska "vaikka kuinka runoilisin, niin ne eivät tällaista kuvaa". Ja kilpailijan halvempaankaan ei kannata mennä, koska vaikka laitteet ovat hyvät, niin "muiden kirurgien kanssa olemme jutelleet, ettei laitteita osata käyttää oikein, kun kuvat ovat niin huonoja". Kuulosti kovin myyntipuheelta, mutta koska olin juuri kuvannut hevosiani 800 eurolla niin ajattelin, että oman selän kuvaamiseen nyt kannattaa panostaa.
Kävin kuvassa torstaina. Menin lääkäriin perjantaina. Lääkäri ihmetteli, että onko nyt ihan varma, ettei ole halvausoireita eikä enempää kipuja. Kyseessä ei ollut enää välilevyn pullistuma vaan tyrä, joka vaatisi leikkaushoitoa.
Lääkäri ehdotti kahta vaihtoehtoa. Voisin mennä kunnalliseen, jossa voisi mennä kuusi kuukautta. Kolmessa kuukaudessa tulisi ottaa minut sisälle ja kolmen kuukauden kuluessa leikata. Kun taas jos menisi saman yksityisen terveystalon klinikalle toiselle paikkakunnalle, niin se leikattaisiin vaikka heti ja viikon päästä homma olisi ohi. Muutamia tuhansia euroja.
Kiitin yhteystiedoista ja pyysin varmistamaan, että pääsen kunnallisen jonoon. Sanoin, että tiedustelen asiaa yksityiseltäkin. "Älä sitten vaan anna kenenkään 'tavallisen'ortopedin koskea selkääsi." oli lääkärin viesti ennenkuin lähdin.
Kun pääsin autoon niin kilautin kaverille. Sisarelleni. Erikoislääkärille. Markkinoinnin ammattilaisena ihmettelin lääkärin tapaa kaupata yksityisiä palveluita asiantuntijuuden varjolla.
Yhdessä asiassa olen kuitenkin iloinen yksityisen lääkärin toiminnassa. Hän ei kieltänyt lentämistä toisin kuin pari muuta lääkäriä, jotka näkivät kuvat. Lähdin jenkkeihin odottamaan, koska lääkäriaikahan ei tulisi moneen viikkoon.
Paitsi että tuli. Seuraavalla viikolla. Kun olin pois maasta. Sitä siirrettiin seuraavalle viikolla ja sitä seuraavalla viikolla minut oli leikattu. Olin ilmeisen onnekas reissussani, vamma oli vakava ja jälkikäteen ajateltuna ei ollut viisasta lähteä reissuun. Mutta olin odottanut sitä niin kauan, että halusin lähteä. Ja hyvinhän se meni, loppujen lopuksi.
Kun tapasin kunnallisen lääkärin niin kysyin, että ihanko totta tätä selkää ei olisi kuvattu kunnallisessa. Olisittepa nähneet ilmeen. "Tottakai olisi". Niin ajattelinkin.
Suomalaisilla on vahva usko lääketieteeseen ja sairaanhoitoon. Kunnallista erikoissairaanhoitoa parjataan ihan suotta, se on laadukasta ja ammattitaitoista. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun törmään näin selkeästi siihen, miten lääkäri puhuu oman yrityksensä puolesta. Onhan noita tietenkin ollut ennenkin, mutta ei ole niin pahasti osunut omalle kohdalleni. Jäin vain miettimään, että kuinka moni potilas uskoisi yksityisen lääkärin puheita siksikin, että suku ja tuttavapiiri ei ole täynnä lääkäreitä.
Olen hyvin kiitollinen ortopedi Tapio Peljolle Vaasan keskussairaalassa sekä kaikille niille ihanille hoitajille, jotka auttoivat potilaspolkuni alusta loppuun.
Yksityisellä lääkärilläkin tuli käytyä useasti. Kerran magneettikuvaa ehdotettiin, mutta koska kunnalliseen jono olisi ollut kaksi kuukautta, niin lääkäri arveli, ettei kannata laittaa jonoon.
Pari vuotta myöhemmin, nyt syyskuussa, menin taas lääkäriin. Syön kipulääkkeitä jatkuvasti enkä enää jaksa kipua. Koko kesänä en ole istunut harjoitusravissa kuin kilpailuissa enkä voisi kuvitellakaan meneväni kevyttä ravia.
Yksityinen lääkäri ehdotti oman yrityksensä magneettikuvaa. Kunnalliseen ei kannata laittaa jonoon, koska "vaikka kuinka runoilisin, niin ne eivät tällaista kuvaa". Ja kilpailijan halvempaankaan ei kannata mennä, koska vaikka laitteet ovat hyvät, niin "muiden kirurgien kanssa olemme jutelleet, ettei laitteita osata käyttää oikein, kun kuvat ovat niin huonoja". Kuulosti kovin myyntipuheelta, mutta koska olin juuri kuvannut hevosiani 800 eurolla niin ajattelin, että oman selän kuvaamiseen nyt kannattaa panostaa.
Kävin kuvassa torstaina. Menin lääkäriin perjantaina. Lääkäri ihmetteli, että onko nyt ihan varma, ettei ole halvausoireita eikä enempää kipuja. Kyseessä ei ollut enää välilevyn pullistuma vaan tyrä, joka vaatisi leikkaushoitoa.
Lääkäri ehdotti kahta vaihtoehtoa. Voisin mennä kunnalliseen, jossa voisi mennä kuusi kuukautta. Kolmessa kuukaudessa tulisi ottaa minut sisälle ja kolmen kuukauden kuluessa leikata. Kun taas jos menisi saman yksityisen terveystalon klinikalle toiselle paikkakunnalle, niin se leikattaisiin vaikka heti ja viikon päästä homma olisi ohi. Muutamia tuhansia euroja.
Kiitin yhteystiedoista ja pyysin varmistamaan, että pääsen kunnallisen jonoon. Sanoin, että tiedustelen asiaa yksityiseltäkin. "Älä sitten vaan anna kenenkään 'tavallisen'ortopedin koskea selkääsi." oli lääkärin viesti ennenkuin lähdin.
Kun pääsin autoon niin kilautin kaverille. Sisarelleni. Erikoislääkärille. Markkinoinnin ammattilaisena ihmettelin lääkärin tapaa kaupata yksityisiä palveluita asiantuntijuuden varjolla.
Yhdessä asiassa olen kuitenkin iloinen yksityisen lääkärin toiminnassa. Hän ei kieltänyt lentämistä toisin kuin pari muuta lääkäriä, jotka näkivät kuvat. Lähdin jenkkeihin odottamaan, koska lääkäriaikahan ei tulisi moneen viikkoon.
Paitsi että tuli. Seuraavalla viikolla. Kun olin pois maasta. Sitä siirrettiin seuraavalle viikolla ja sitä seuraavalla viikolla minut oli leikattu. Olin ilmeisen onnekas reissussani, vamma oli vakava ja jälkikäteen ajateltuna ei ollut viisasta lähteä reissuun. Mutta olin odottanut sitä niin kauan, että halusin lähteä. Ja hyvinhän se meni, loppujen lopuksi.
Kun tapasin kunnallisen lääkärin niin kysyin, että ihanko totta tätä selkää ei olisi kuvattu kunnallisessa. Olisittepa nähneet ilmeen. "Tottakai olisi". Niin ajattelinkin.
Suomalaisilla on vahva usko lääketieteeseen ja sairaanhoitoon. Kunnallista erikoissairaanhoitoa parjataan ihan suotta, se on laadukasta ja ammattitaitoista. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun törmään näin selkeästi siihen, miten lääkäri puhuu oman yrityksensä puolesta. Onhan noita tietenkin ollut ennenkin, mutta ei ole niin pahasti osunut omalle kohdalleni. Jäin vain miettimään, että kuinka moni potilas uskoisi yksityisen lääkärin puheita siksikin, että suku ja tuttavapiiri ei ole täynnä lääkäreitä.
Olen hyvin kiitollinen ortopedi Tapio Peljolle Vaasan keskussairaalassa sekä kaikille niille ihanille hoitajille, jotka auttoivat potilaspolkuni alusta loppuun.
Kommentit
Lähetä kommentti