Tänä vuonna konferenssi oli Ranskassa, Lillessä. Juuri samaan aikaan kun jalkapallon euroopanmestaruuskilpailut.
Olin niin iloinen, kun sain kuulla päässeeni sinne. Näihin tieteellisiin konferensseihinhan mennään siten, että ensin kirjoitetaan tutkimus. Sitten sen arvioi vähintään kaksi muuta tutkijaa. Heidän arvioinsa perusteella sitten päätetään, ketkä kaikki pääsevät mukaan. Tällä kertaa kävi vielä niin hienosti, että sain läpi oman, musiikin kuluttamiseen liittyvät tutkimuksen, että kollegoiden kanssa toisen, hevoseen ja hevosenlihaan liittyvän tutkimuksen.
Musiikki on kiinnostanut minua pienestä pitäen. Olen aina pitänyt soittamisesta ja laulamisesta, vaikken erityisen hyvä niissä olekaan. Sanonkin soittavani eiku-musiikkia. Laulaminen sujuu paremmin. Olen soittanut pianoa, selloa sekä kitaraa.
Musiikilla on valtava voima meihin ihmisiin. Tutkimuksessani kysyin, millä eri tavoin nuoret aikuiset käyttävät musiikkia arjessaan. Musiikin merkitys on erityisen tärkeää juuri nuoruudessa, joten ei ole ihme, että musiikkia käytetään monin eri tavoin.
Mielenkiintoista oli esimerkiksi se, että musiikkia käytetään aktiivisesti oman mielialan säätelemiseen.
Toinen tutkimus oli kirjoitettu yhdessä kollegoiden Henna Syrjälän ja Hanna Leipämää-Leskisen kanssa. Se oli teorettinen tutkimus, jossa pohdimme sitä, miten tuotteet saavat ihmiset käyttäytymään jollain kulttuurillisesti määrätyllä tavalla. Mielenkiintoista oli, kun käytimme esimerkkinä hevosta ja hevosenlihaa eli elävää ja kuollutta hevosta.
Tämä tutkimus valittiin konferenssin parhaimmistoon ja se tullaan julkaisemaan vielä tämän vuoden lopussa. Kertakaikkisen mahtava juttu!
Meille tutkijoille nimittäin tuo tutkimusten julkaiseminen on hyvin tärkeää. Julkaiseminen ei ole helppoa, sillä kaikki tavoittelevat pääsyä niihin tiettyihin parhaisiin julkaisuihin. Jälleen tutkimukset arvioidaan ja niitä muokataa, kunnes ne täyttävät kyseisen julkaisun kriteerit. Olisikin helppoa, jos voisi vain itsekseen julkaista. Mutta tutkimuksen laadun varmistaseksi vertaisarviointi on tärkeää.
Konferenssit ovat yleensä muutaman päivän täyttä työtä. Konferensseihin kuuluu yleensä myös rennompi illallinen. Oma esitys on aina jännittävä, joten illallisella voi ottaa vapaamminen, nauttia hyvästä ruoasta ja seurasta.
Oheisessa kuvassa illalliselle menossa Lotta Alhonnoro, minä sekä Henna Syrjälä. Upea reissu! Viva la France!
Kommentit
Lähetä kommentti