Olen mukana Mustasaaren suomalaisen seurakunnan seurakuntaneuvostossa. Kokoonnumme noin kuusi kertaa vuodessa, tavanomaisesti tiistai-iltaisin päättämään seurakuntaa koskevista asioista.
Jokainen kokous alkaa seurakunnan tavoin iltapalalla. Oma mummini oli aikoinaan Munkkivuoren seurakunnan keittäjänä ja tiedän, että seurakunnassa on aina hyvät ruoat :) Iltapalan jälkeen seuraa pieni hartaus, jossa kokouksen vetäjä, yleensä kirkkoherra, puhuu muutaman sanan myös liittyen ajankohtaisiin asiohin ja päivän sanaan.
Oma roolini seurakuntaneuvostossa liittyy erityisesti nuorisotyöhön ja talouteen. Olen nuorisotyön tukiryhmässä mukana ja joskus autamme seurakunnan työntekijöitä suunnittelemaan vaikkapa rippikoulun vanhempainiltoja. Olen ilolla seurannut, kuinka Mustasaaren suomalaisen seurakunnan nuorisotyö on vahvaa ja lempeää. Nuorten on hyvä olla ja se näkyy niissä määrissä, joita osallistuu esimerkiksi isoskoulutuksiin. Normaalin kaksivuotisen koulutuksen lisäksi tässä seurakunnassa toimii vielä vanhempien ryhmä. Seurakunta on kyllä onnistunut olemaan paikka, jossa nuoren on hyvä olla.
Isoskoulutustoiminta antaa nuorelle paljon. Siellä opitaan erilaisia taitoja ryhmässä toimimiseen ja ryhmän johtamiseen. Taitoja, jotka olisivat meille kaikille tarpeen. Nykyajan hektisessä maailmassa myös kyky rauhoittua ja ottaa toinen huomioon ovat taitoja, joita soisi kaikkien omaavan. On ihanaa nähdä nuorten välittömät välit keskenään - jokainen saa olla sellainen kuin on.
Seuraamme säännöllisesti seurakunnnan taloutta samoin kuin koko Mustasaaren seurakuntayhtymän taloutta. Minä toimin vain Mustasaaren suomalaisessa seurakunnanssa, mutta yhtymään kuuluu lisäksi useampi ruotsinkielinen seurakunta.
Talouden kehittyminen on seurakunnissa haastavaa, sillä verotulot ovat koko ajan laskusuunnassa. Meidän seurakuntamme on taloudellisesti vakaalla pohjalla ja seurakunta käyttää varojaan viisaasti. Seurakunnan toiminnassa korostuvat lapsiperheet, mutta ohjattua toimintaa on myös vanhemmalle väelle. Seurakunnan toiminnassa on kaiken kaikkiaan valtavasti väkeä. Ei ole ollenkaan poikkeavaa, että tapahtumapäivissä tila loppuu kesken. Toiminnalle on siis selkeä tilaus. Ja miksi ei olisi. Yhdessä oleminen ja tekeminen kuuluu ihmisen perustarpeisiin.
Kirkko ei paljon huutele kaikesta toiminnastaan ja se on vähän harmillistakin näin taloudellisesti haastavina aikoina. Mediassa monet suhtautuvat kirkon kantamaan kirkollisveroon nihkeästi, mutta media ei oikein tuo esille, mitä kaikkea kirkko tekee. Kirkollisveron käytöstä olenkin kirjoittanut jo aiemmin. Yhtä aikaa mediassa puhutaan siitä, kuinka piäisi auttaa lähimmäisiä kotimaassa. Kirkko tekee juuri tätä työtä. Diakoniatyö on tärkeää Suomessa, mutta ei siitä paljon huudella. Ei ole nenäpäiväkeräystä tai suurta mainoskampanjaa, jossa kuvataan kuinka julkkis tapaa heikompiosaisia. Ei maalata kuvia suurista auttajista. On muutamat aktiiviset vapaaehtoiset, jotka kantavat huolta lähimmäisistään. Miten ihmiset ymmärtäisivät tämän?
Ihmiset lähtevät liikkeelle auttamaan toisiaan.Siitä on esimerkkinä vaikkapa Joulupussi-keräys, joka toteutetiin Vaasassa muutamana jouluna. Upeaa työtä, mutta kasvoi mahdottomaksi muutaman ihmisen harteille Haluatko auttaa Mustasaaressa asuvia lähimmäisiä esimerkiksi joulun alla? Yksi tapa on hankkia lahjakortti tai lahjakortteja ruokakauppaan ja antaa niitä kirkolle eteenpäin jaettavaksi.
Jokainen kokous alkaa seurakunnan tavoin iltapalalla. Oma mummini oli aikoinaan Munkkivuoren seurakunnan keittäjänä ja tiedän, että seurakunnassa on aina hyvät ruoat :) Iltapalan jälkeen seuraa pieni hartaus, jossa kokouksen vetäjä, yleensä kirkkoherra, puhuu muutaman sanan myös liittyen ajankohtaisiin asiohin ja päivän sanaan.
Rippikoulusta isoskoulutukseen
Isoskoulutustoiminta antaa nuorelle paljon. Siellä opitaan erilaisia taitoja ryhmässä toimimiseen ja ryhmän johtamiseen. Taitoja, jotka olisivat meille kaikille tarpeen. Nykyajan hektisessä maailmassa myös kyky rauhoittua ja ottaa toinen huomioon ovat taitoja, joita soisi kaikkien omaavan. On ihanaa nähdä nuorten välittömät välit keskenään - jokainen saa olla sellainen kuin on.
Talousasiat ja lähimmäisen tuki kotimaassa
Talouden kehittyminen on seurakunnissa haastavaa, sillä verotulot ovat koko ajan laskusuunnassa. Meidän seurakuntamme on taloudellisesti vakaalla pohjalla ja seurakunta käyttää varojaan viisaasti. Seurakunnan toiminnassa korostuvat lapsiperheet, mutta ohjattua toimintaa on myös vanhemmalle väelle. Seurakunnan toiminnassa on kaiken kaikkiaan valtavasti väkeä. Ei ole ollenkaan poikkeavaa, että tapahtumapäivissä tila loppuu kesken. Toiminnalle on siis selkeä tilaus. Ja miksi ei olisi. Yhdessä oleminen ja tekeminen kuuluu ihmisen perustarpeisiin.
Kirkko ei paljon huutele kaikesta toiminnastaan ja se on vähän harmillistakin näin taloudellisesti haastavina aikoina. Mediassa monet suhtautuvat kirkon kantamaan kirkollisveroon nihkeästi, mutta media ei oikein tuo esille, mitä kaikkea kirkko tekee. Kirkollisveron käytöstä olenkin kirjoittanut jo aiemmin. Yhtä aikaa mediassa puhutaan siitä, kuinka piäisi auttaa lähimmäisiä kotimaassa. Kirkko tekee juuri tätä työtä. Diakoniatyö on tärkeää Suomessa, mutta ei siitä paljon huudella. Ei ole nenäpäiväkeräystä tai suurta mainoskampanjaa, jossa kuvataan kuinka julkkis tapaa heikompiosaisia. Ei maalata kuvia suurista auttajista. On muutamat aktiiviset vapaaehtoiset, jotka kantavat huolta lähimmäisistään. Miten ihmiset ymmärtäisivät tämän?
Kommentit
Lähetä kommentti