Päivä etsivänä

Olin varjostustehtävissä. Sain seurata mustasaarelaista yrittäjää Eliina Puijolaa hänen työssään. Eliinan yritys Herea on markkinoinnin ja viestinnän suunnittelu- ja sisällöntuotantoyritys. Hereasta voit lukea lisää täältä.

Mikä oli motiivini tähän varjostukseen? Tehtäväni liittyi Suomen Yrittäjien ”Osaavia opettajia – Yrittäviä nuoria”   - hankkeeseen. Tavoitteena on, että opettajat voisivat omat opetuksensa kautta edistää yrittäjyyttä. 

Eliinan kanssa synkkasi heti eikä varjostuskaan ollut kovin salaista. Keskustelumme polveilivat yrittäjyydestä markkinoinnin opetukseen, strategisesta tiedosta käytännön suorittamiseen, hallituksen esittämistä työajan pidennyksistä arvon tuottamiseen ja sisäiseen yrittäjyyteen. Eliina esitteli minulla oman yrityksensä toimintatapaa ja liikeideaa ja kertoi urastaan yrittäjänä. Tässä muutamia poimintoja keskusteluistamme, jotka jatkuivat varjostuksen jälkeenkin.

Jos kaikki ovat maistereita, niin kuka tekee kaikki työt?

Suomessa pk-yritykset työllistävät valtaosan työväestöstä. Suurin osa uusista työpaikoista avautuu pk-yrityksiin. Pohjanmaalla on paljon pk-yrityksiä. Meilläkin markkinoinnin yksikössä monella opiskelijalla on haave työskennellä isoissa kansainvälisissä yrityksissä tehden strategista markkinointia. Noita yrityksiä on kuitenkin rajallinen määrä. Sitä paitsi globaalin talouden kautta myös yhä useampi pk-yritys on kansainvälinen ja tarvitsisi markkinoinnin osaamista. Mutta mitä on se konkreettinen osaaminen, jota pk-yritys tarvitsee? Onko se markkinoinnin palveluiden ostamista ulkopuolelta vai onko se esimerkiksi konkreettista mainoksen tekemistä?

Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa käydään kovaa keskustelua siitä, mitkä ovat niitä taitoja, joita tulisi opettaa. Opetammeko  käytännön kuvan käsittelyä ja markkinointiviestin luomista? Siis ihan ohjelmatasolla. ”Paina tästä.” ”Siirrä tuohon.” Vai opetammeko tuote- ja palvelukehityksen johtamista niin, että yrityksen tuotteet ja palvelut lähtökohtaisesti tuottavat asiakkaalle arvoa ja yritys onnistuu myös viestimään niistä asiakkaille. Ja edelleen pohditaan, mitkä taidot kuuluvat kandidaatin tutkintoon (3 vuotta) ja mitä asioita tulisi syventää maisterintutkinnossa (2 vuotta kandin päälle)?

Jos yliopiston kandidaatin tutkinnossa opetetaan hyvin käytännönläheisiä taitoja, niin mikä on yliopiston ja ammattikorkeakoulun ero? Tai tulisiko tuota eroa edes olla?

Markkinoinnin digitalisoitumisen myötä yhä useammassa yrityksessä tarvitaan käytännön osaamista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa toimimiseen. Tämä asettaa myös omat haasteensa opettamiselle. Ala muuttuu todella nopeasti koko ajan. Harvalla markkinoinnin opettajalla on samanlaista mahdollisuutta kuin minulla, tehdä some-markkinointia itse koko ajan ja pysyä ajan hermolla. Toisaalta, onneksi voimme ostaa myös osaamista yliopiston ulkopuolelta, käytännön työelämästä. Ja toisaalta, onhan markkinointi ja sen opetus niin paljon muutakin kuin some-markkinointia.

Paljonko sinun työsi arvo on?

Pohdimme yrittämiseen liittyviä haasteita ja nostin keskusteluun yhdeksi kriittiseksi vaiheeksi työntekijän palkkaamisen. Jotta yritys työllistää muuta kuin yrittäjän, on palkattava väkeä. Mediassa puhutaan paljon, kuinka vaikeaa on löytää sitoutuneita työntekijöitä ja toisaalta, kuinka kalliiksi huono rekrytointi voi tulla yritykselle.

Eliina houkutteli minut pieneen ajatusleikkiin seurravien kysymysten kautta: Paljonko yrityksen on saatava liikevaihtoa, että sinun palkkasi ja palkan sivukulut tulee maksetuiksi ja että yrittäjälle jää vielä voittoa kantamastaan riskistä? Onko merkitystä muutaman minuutin työajan lyhennyksellä tai pidennyksellä, jos työntekijä ymmärtää, mikä hänen arvonsa on ja työskentelee yrityksen tuloksen eteen?

Eliinan mielestä tämä olisi harjoitus, jonka jokaisen työntekijän kannattaisi käydä läpi. Niin harjoittelijan, asiantuntijan kuin johdonkin. Palkan sivukulut ovat Suomessa suuret, suorien lakisääteisten sivukulujen lisäksi yrittäjä maksaa toimitilamaksuja, ehkäpä työterveyshuoltoa, henkilöstön koulutusta ja virkistyspäiviä. Asiakkaalta pitää pystyä laskuttamaa kaiken tämän päälle katetta. Onko työsi niin arvokasta, että asiakas maksaa siitä?

Luonnollisesti suurin osa yrittäjistä haluaa, että työntekijät viihtyvät työssään, ovat motivoituneita tekemään ja kehittämään työtänsä. Siksi moni yrittäjä haluaa panostaa työntekijöidensä hyvinvointiin. Silti konkreettinen laskuharjoitus on hyvä tehdä. Pauli Vahtera tarttuu samaan asiaan Tilisanomien kolumnissa. Tosin vielä paljon raadollisemmin kuin Eliina. Kannattaa lukea. Antaa miettimisen aihetta.

Markkinoijan taitojen vahvistaminen opetuksen keinoin

Eliinasta huokui innostus yrittämiseen ja omien asiakkaiden auttamiseen. Ja hän todella auttaa konkreettisesti. Ei vain epämääräisiä suunnitelmia, vaan konkreettisia viestejä eri kohderyhmille. Juuri sitä konkretiaa, jota hän kaipaa jokaiselta markkinoinnista valmistuneelta.

Sain hyviä eväitä ja erityisesti selustan vahvistusta opetukseeni. On ihan ok, että me yliopistossakin teemme konkreettisia mainoksia, laskemme budjettia, kerromme tarinoita videolle tai suunnittelemme nettisivuja. Me teemme sen aikaisempaan tutkimustietoon ja erityisesti asiakasymmärrykseen perustuen. Mutta tarve on viedä kaikki konkretiaan asti. Yliopisto-opetus ei ehdi rakentaa rutiineja. Omasta mielestäni myös opiskelijalla tulee olla vastuu oman ammattitaitonsa kehittämisessä opintojen ulkopuolella. Ei ompelijakaan opi vain koulussa vaan itse tekemällä. Haluankin kannustaa kaikkia markkinoinnin opiskelijoita rohkeasti tekemään ja harjoittelemaan ydintaitoja itse. Niin paljon, että syntyy rutiini.

Ja mitä yrittäjyyteen tulee. Tärkeintä on sisäinen palo. Muuhun saa apua, mutta jos ei ole omaa sisäistä paloa, niin menestyksen tie voi olla liian kivinen. Minusta se on aika hyvä oppi.