Kyllä kuulkaa menee ilta toisensa jälkeen näihin vaalikoneisiin vastaamisessa. Itse kun tykkään tehdä joko kunnolla tai sitten en ollenkaan.
Itse pidän vaalikoneista - olenkin vaalikoneiden suurkuluttaja itse. Käyn tekemässä testejä niin omalla paikkakunnalla, kuin vanhoilla kotipaikkakunnilla - Helsingissä ja Oulussa. Voisiko sanoa, että pelailen vaalikoineita?
Vaalikoneissa on usein kysymyksiä, joissa asetetaan vastakkain kaksi näkökulmaa. Koen, että niillä ei yritetä ratkaista todellisia haasteita, vaan enemmän yritetään tehdä eroja ehdokkaiden välille. Tässä blogissa käyn läpi kaksi niistä kaksi tyypillisintä.
Korotetaanko veroja vai leikataanko kuluja?
Voi että mä ärsyynnyn tästä kysymyksestä. Tämä on niin puoluekantaa hakeva kysymys, joka jättää huomioimatta muut ratkaisuvaihtoehdot. Nimittäin, mikäli verotuloja voidaan kasvattaa ilman että korotetaan veroja, niin tilanne ratkeaa.
Millä eri tavoin kunta voi kasvattaa verotuloja ilman että olemassa olevia veroja korotetaan? Esimerkiksi tekemällä kunnasta houkuttelevan yritystoimijoille ja muille uusille veronmaksajille. Vahva kunta tarvitsee yrityksiä, jotka maksavat veroja kuntaan.
Entäs sitten säästöpuoli? Ainakin kunnan hankintasopimukset kannattaa katsoa huolellisesti läpi. Onko kunnan hankinnassa aukkoja, jotka aiheuttavat kustannuksia? Onko halvin vaihtoehto oikeasti halvin? Miten voimme huomioida oman kuntamme tuottajat?
Talous vai ympäristö?
Toinen vastakkaisasettelu, joka näkyy vahvasti vaalikoneissa on talous vastaan ympäristö. Taas niskassa kuumottaa. Vastuullisessa kunnassa pyritään noudattamaan kestävän kehityksen periaatetta. Silloin ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa. Päätöksenteon tulisi olla pitkäjänteistä, ylisukupolvista ajattelua.
 |
| Tässä yrittäjämieheni Harrin kanssa nauttimassa Mustasaaren ihanasta luonnosta muutama vuosi ja kilo sitten. |
Integroiva ajattelu
Oma ohjenuorani päätöksenteossa on niin sanottu integroiva ajattelu. Tämä on Roger Martinin esittelemä ajattelun malli. Hän tutki useiden menestyvien yritysjohtajien tapaa ratkaista ongelmia. Usein nämä johtajat törmäsivät tilanteeseen, jossa oli kaksi ratkaisuvaihtoehtoa (kuten esimerkiksi verojen korotus tai kulujen leikkaus). Kumpikin vaihtoehto pitää sisällään hyviä ja huonoja puolia. Perinteinen tapa ajatella ohjaa valitsemaan näistä sen, jossa on enemmän hyviä puolia suhteessa huonoihin puoliin. Ja tätähän myös vaalikonekysymys hakee.
No, Martinin tutkimuksen pohjalta hän ymmärsi, miten hyvät johtajat eivät tyytyneet tähän. He pitivät ratkaisuaan avoimena ja etsivät uutta, kolmatta ratkaisua, jossa yhdistyisi kummastakin vaihtoehdosta mahdollisimman paljon hyviä puolia ja mahdollisimman vähän huonoja puolia. Hänen kirjassaan on useita esimerkkejä tästä.
Kun luin hänen kirjaansa - ahmien - niin ymmärsin myös yhden tärkeän asian, jota hän ei mainitse. Se kolmas, uusi vaihtoehto oli aina sellainen, jossa asiakas oli keskiössä.
Lue lisää intergoidusta ajattelusta Harvard Business Review:n blogista.
Tätä kirjoittaessani ei vastaukseni Sanoman vaalikoneeseen ole vielä valmiit. Mutta kyllä ne sieltä valmistuvat. Käythän pelailemassa!
Kommentit
Lähetä kommentti