Se, että sanoo lihavalle: "syö vähän vähemmän" on sama kuin sanoisi masentuneelle, että "piristy vähän".

Usein tuntuu, että harrastuksiini pitäisi kirjoittaa laihdutuksen aloittamisen. Tämä tuli mieleeni kun luin aamulla Ylen artikkelia uudesta karttasovelluksesta, jossa voi katsoa miten lihavuus kehittyy alueittain Suomessa. Liikalihavuus on melkoinen yhteiskunnallinen haaste. Me elämme keskellä yltäkylläisyyttä ja media antaa meille hirveästi kiusauksia kestettäväksi. 

Esimerkiksi kun Grandiosa loi pizza-perjantai käsitteen, niin useiden valmistajien pizzan myynti lisääntyi. Nykyään pizza-perjantai on jo ihan käsite ja helpottaa suuresti lounasravintolan ja perheenäidin ruokasuunnittelua, vanhainkodin toimintaa, saattaapa se innostaa teinejä lähtemään pizzallekin. Itse olen yrittänyt viljellä omassa perheessäni pizza-perjantain lisäksi kasviskeskiviikko - ideaa. Milloin paremmalla, milloin huonommalla menestyksellä.

Itse näenkin, että liikalihavuus on pitkälti systeemin haaste. Olen iloinen, että on alettu ymmärtämään, ettei laihduttaminen ole vain itsekurista kiinni. Lihavuustutkija, lääkäri ja professori Kirsi Pietiläinen sanoo Ylen artikkelissa (9.12.2021), että painon kertyminen ei ole merkki selkärangattomuudesta tai laiskuudesta. Moni yrittää vuosi toisensa jälkeen laihduttaa siinä onnistumatta. Toisaalta se laihduttaminen ei ole aina tiedostakaan kiinni. Moni liikalihava kyllä tietää asioista riittävästi, mutta ei pysty niitä ohjeita noudattamaan. Ravintoterapeuteilla olisi kuitenkin monelle annettavaa, sillä tietoa elimistön toiminnasta tulee koko ajan lisää. Ravintoterapeutteja ei kuitenkaan ole riittävästi perusterveydenhuollossa tarjolla, kertoo Ylen toinen artikkeli lihavuudesta (10.1.2022). 

Kivalta ja yksinkertaiselta tuntuva neuvo - "Syö vähemmän, liiku enemmän" - on sama kuin sanoisi masentuneelle, että "piristy vähän". Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Juurisyy lihavuuteen voikin löytyä ihan jostain muualta ja monet asiat kietoutuvat toisiinsa. Stressi, unettomuus, uupumus, sairaudet. Harva meistä valitsee liikalihavuuden.


Artikkelissa esitetään, että lääkäreiden pitäisi puuttua liikalihavuuteen aiemmin. Lihavuus voi kuitenkin olla myös vastaanotolla hyvin arka aihe. Lääkärinkin voi olla vaikea puuttua siihen ilman, että potilas kertoo sen olevan ongelma itselleen. Siksi meidän pullukoiden on hyvä oppia sanomaan ääneen, jos haluamme siihen apua. Hyväksyä se, että toinen taistelee selkäkivun kanssa, toinen painonhallinnan. 

Laihduttamiseen liittyy myös hyvä bisnes - kursseja, valmennuksia, tuotteita, oppaita. Se osin luo mielikuvaa nopeasti tehtävistä muutoksista. Kuusi viikkoa tätä ja olet kuin toinen ihminen. Ja joku onkin. Joku saa juuri siitä sen buustin, mikä kantaa ja oppii uusia parempia elämäntapoja. Joku toinen ei. Laihdutus on toivon bisnes, vähän kuin kosmetiikka-alakin. 

Liikalihavuutta pidetään kaiken kaikkiaan melkoisena yhteiskunnallisena ongelmana. Syy ei ole yhden tahon, vaan muutosta tarvitaan pitkällä aikavälillä. Ylen artikkelissa (10.1.2022) esitetään, että "yhteiskunnallisina toimina voisivat olla esimerkiksi epäterveellisten elintarvikkeiden verotus, mainonnan rajoittaminen ja terveyttä edistävän liikuntaympäristön kehittäminen." 

Vähittäiskauppojen suunnittelusta tiedämme, että ne tärkeimmät ja useimmiten ostetut elintarvikkeet ovat usein siellä kaukana takaseinällä. Jotta saa maidon haettua, pitää kävellä koko kaupan läpi. Jonottaessa taas karkkihyllyt ovat vieressä ja salmiakin ihanan tuoksun voi haistaa jonottaessa.  Epäterveellisten valintojen tekeminen ruokakaupassa on tehty kuluttajalle liian helpoksi ja  houkuttelevaksi, sanoo myös lihavuutta väitöskirjassaan tutkinut Maijastiina Jokitalo. Tilanne on haastava, sillä kyllähän kaupan pitää pystyä tekemään voittoa.  

Lääkärit voivat auttaa myös lääkkein, mutta joidenkin lääkkeiden kela-korvausta saa vasta sitten kun painoa on kertynyt jo melkoisesti tai on liitännäissairauksia. Itse ajattelen, että aikaisemminkin voisi tukea, mutta rahallisista vaikutuksista en osaa sanoa. Sen tiedän, että lihavuuteen johtaneet tai siitä johtuvat sairaudet kuten tukielinsairaudet, diabetes ja stressi ovat myös kalliita yhteiskunnalle. 

Itse olen siis laihdutuksen aloittamista harrastava kuluttaja. Minulle jokainen maanantai, jokainen kuun alku ja jokainen tammikuun ensimmäinen on aina hyvä aika aloittaa terveellisempi elämä. Puntari ja mittanauha ovat aloituksessa ystäviä, muulloin nippanappa hyvän päivän tuttuja. Välillä innostus kestää pidempään, välillä lyhyempään. Minulle painonhallinta on kuitenkin jatkuvaa päätöksentekoa, eikä kovin helppoa sellaista. 

Annapas minulle paras vinkkisi pitkäjänteiseen painonhallintaan! Papukaijamerkki sille, joka antaa vinkin jota en jo tiedä!


Kommentit

  1. Ei. Ei ole täällä toivoa papukaijamerkistä, luulen. Vain kaikki perinteiset, lukemattomia kertoja vuoden kierron aikana naistenlehdissä kerrotut on läpi koluttu. Tai niiden alku. Tai ainakin olen lukenut vinkit ja ajatellut, että voisi toteutettuna tehdä hyvää.

    Painoa on tullut tasaiseen tahtiin toisen lapsen jälkeen kilo per vuosi korkoineen, mutta niitä enemmän olen huolissani rapistuvasta kunnosta ja siitä, että tallilla hevostarjonta vähenee sitä mukaa, kun paino nousee. Ei sitä kukaan ole kysynyt tokikaan. Itsesensuuri estää kipaisemasta naapuriin piensuokkitallille, koska mitäpä minä siellä (vaikka tiedossani on, että ei kerta kenenkään selkärankaa katkaise ja että jossain määrin kokenut pläski ei rasita hevosta yhtä paljoa kuin kehoaan hallitsematon aloittelija).

    Mutta siis vinkkipyyntöön: käyn puntarissa, sovitan kiristäviä housuja, tarkastan BMI:n, joka jossain määrin ylipainon puolella, innostun liikunnasta (MyBnB Livelle tässä lämmin suositus! Fb, Youtube ja heidän oma sivustonsa pursuaa liikuntaa suoraan kotiin, jos vain on sen tyyppinen, että saa tehdyksi ilman ryhmän painetta / kannustusta.), otan syömisilleni tarkkailukuurin Yazion, Finelin tai omantunnon ja vuosien aikana luettujen ohjeiden avulla. Sen jälkeen sitten retkahdan, jätän kesken tai vaan unohdan.

    Mutta nyt taas olen ajatellut asiaa. Olen myös miettinyt, että kynsikkäät pitäisi kutoa loppuun ja yhdistyksen nettisivut päivittää, blogille pitäis keksiä järkevämpi nimi, siivota vaatehuone ja laittaa Linkkari kuntoon työnhakua varten. Kaikenlaista harrastamista sitä onkin, laihduttamisen lisäksi. Mukavaa alkanutta kuntoiluvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Sarppa! Tunnistan tuosta niin itseni! Olen myös huomannut, että kun ikää on tullut lisää niin en jaksa ottaa asiaa enää niin vakavasti. Olen mikä olen. Jos harrastelen laihdutusta niin so what. Mä nyt olen vain tällainen. Enkä enää tuputa omia juttujani toisille, toki kerron jos joku kysyy. Jokainen omalla parhaaksi katsomalla tavallaan. Paitsi ukko - hän raukka joutuu minun harrastusten kanssa elämään :D

      Poista

Lähetä kommentti